maanantai 22. tammikuuta 2018

Jälkimainingit



Tiedoksi vain kaikille, että olen bäk in bisnes eli Suomessa taas. Ollut itseasiassa jo pari viikkoa, mutta koska olen yrittänyt kasailla ajatuksiani ja oon ottanut tän ajan aika polepolesti, en ole saanut aiemmin kirjoitettua tänne paluupostausta. Kyllä, on pitänyt vähän kasailla fiiliksiä enkä oikein vieläkään tiedä mitä pitäisi ajatella. 


Nyt täältä Suomesta päin katsottuna ja mietittynä noita asioita mitä koin Keniassa, ne tuntuu aika uskomattomilta vaikka suhtauduin niihin siellä jotenkuten fine. Nyt alkaakin tuntua, että jotkut asiat vain eivät ole fine, esimerkiksi käsitys ihmisarvosta ja miten ihmisiä kohdellaan. Lasten kasvatuksesta lähtien näkyi huomattavia eroja ja toki lapsesta lähtien kasvetaankin tähän kulttuuriin, joka ei ole niin pumpulinen kuin ehkä meillä täällä. Ymmärsin siellä, että tämä on tätä kulttuuria ja aluksi, vaikka olinkin hieman järkyttynyt siitä meiningistä, kovetin itseni joidenkin asioiden suhteen, jotta pärjäisin. Nyt tuntuu ikävältä ajatella esimerkiksi nuorten naisten kohtelua, mollausta, käskytystä, vaatimista. Vaikka ymmärrän edelleen tämän olevan kulttuurillinen piirre, uskon ettei kaikkea voida laittaa kulttuurin piikkiin. En tiedä, mitkä on Kenian mielenterveysluvut, mutten ihmettele vaikka olisi melko huikeat.


Näen, että omana tehtävänäni tuolla, oli olla läsnä näille tytöille ja vahvistaa heidän itsetuntoa, jota systemaattisesti romutettiin ulkoapäin, tietoisesti tai tiedostamatta. Tein tehtävääni olemalla heille apuna arjen askareissa, kuuntelevana korvana ja tukena, isosiskona. Olemalla samalla viivalla heidän kanssaan, en heidän yläpuolellaan. Kerroin, miten arvostan heitä ja että he ovat hyviä tyttöjä! 


Luulen, että vielä on paljon ajatuksia, joita täytyy vielä pureksia ennen kuin pääsen täysin jyvälle tuosta ajasta tuolla Afrikan maalla. Nämä ovat nyt vain pintaraapaisu ja päällimmäiset fiilikset, jotka kumpuaa tuosta kahdesta kuukaudesta. Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo sanoa, että varmasti oli hyvin opettavainen ja avartava kokemus, kaikessa hyvässä ja pahassa! Ja pakko sanoa, että ilmastoa kyllä kaipaan näillä säillä todella paljon! Ja niitä tyttöjä <3

Kiitos, kun olet jaksanut lukea ajatuksiani <3

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulunvietto Keniassa



Tämä joulu olikin hieman erilainen kuin yleensä. Joulufiilistä odottelin viimeiseen saakka, mutta ihan samanlaista fiilistä ei missään vaiheessa luonnollisesti tullut. Aatosta 7 tuntia vietettiin kirkossa, aamulla kolme tuntia ja illalla rapiat neljä. Joulupäivänä sitten juhlittiin. Koko päivän riitti touhua ja tohinaa, kun kokkaus aloitettiin hyvissä ajoin. Lapset toivoivat kanaa ja ranskalaisia, mutta kun kanaa ei saatukaan, kokkailtiin ranskalaisten lisukkeeksi lehmän vatsalaukkua (!!) ja kalaa. Tyydyin kalaan. Odotin innolla yhteistä jouluateriaa, jota niin kovasti valmisteltiin, mutta se oli hyvin nopeasti ohi eikä siihen liittynyt mitään erityisiä jouluperinteitä tai muodollisuuksia. Paitsi joululimut jokaiselle. Oikein kunnon Coca-cola lasipullosta, ai että!


Joulukirkko
 
Ihaninta päivässä oli nähdä lasten innostus, kun kaivoin esiin tuliaiset, tonttulakit ja ison pehmoporon, joista saan kiittää suuresti rovaniemeläistä yritystä Santaparkia. (Kyllä, tämä on mainos ja mielelläni mainostankin! 😊 ) Tonttulakit löysivät omistajansa perheestämme, päiväkotilapsista, rescuetytöistä ja jäi muutama jaettavaksi myös naapuruston lapsille. Pehmoporo oli suuri ihmetys. Sitä kutsuttiin koiraksi, kun ei oikein tiedetty, että mikähän otus tuo on olevinaan. 


Illalla pistettiin omalla joukolla tanssiksi olohuoneessa, jouluvalojen loisteessa. Joululevymme oli rikki, joten kuunneltiin repeatilla Jinge bellsiä, ehkä kymmenen kertaa ennen kuin se alkoi ottaa mamaa päähän ja vaihdettiin afrikkalaisiin discohitteihin. 




Joulumuori

perjantai 22. joulukuuta 2017

Jouluterveiset kuumuudesta

Tämä kuumuus on jännä juttu täällä. Ite oon koko ajan hiestä märkä ja mahdollisimman pienissä vaatteissa. Paikalliset kuitenkin pukeutuu tiukkoihin farkkuihin, villapaitoihin ja eilen jopa näin miehen toppatakissa. Rannalle meidän perheen pienimmälle puettiin villapaita ja villahousut, koska onhan rannalla kylmä ja tuulista...

Eräs päivä siirryin pihalle aurinkoon lukemaan kirjaa. Istuskelin siinä pyyhkeen päällä täydellisessä lämmössä ja alkoipa mieleni tehdä kylmää olutta. Tai edes lasillista vettä. Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut lähteä sisältä hakemaan. Hetken päästä meidän tyttö kiikuttikin minulle lasia. Piimää… 

Joulufiilistä ei ole tullut ollenkaan. Telkkarista tulee joulumusiikkia ja jopa Colapukki -mainos, mutta kovasta yrityksestä (Raskasta joulua -kuuntelua ja muiden jouluisien Instakuvien selailua) huolimatta, joulufiilis on hukassa. Eilen tehtiin joulusiivousta ja laitettiin punainen ja vihreä jouluvalo katon rajaan. Nyt on myös päheet speakerit, joten melua riittää. Mama kun oli sitä mieltä, että jouluna talon pitää olla kuin disco. Melua ja valoja! Että terve vaan rauhallinen joulu.
Jouluvalot
Hyvää joulua!