keskiviikko 22. marraskuuta 2017

"Nauti joka hetkestä"



Sanoi moni, kun tänne lähdin. Viime torstaina todella nautinkin, kun lähdin turrejoukolla Shimonille snorklaamaan. Tuli melko kotoinen olo hengaillessani latvialaisen perheen kanssa, jossa isä ja poika aloittivat paikallisen oluen, Tuskerin, maistelemisen jo ennen kuin vene oli irtautunut laiturista. Oli kokonainen iso kylmälaukku matkassa, joten ilolientä ja ääntä riitti koko matkan. Mutta mahtava reissu oli! Koko päivä turkoosissa meressä uiden, päivää paistatellen ja erilaisia mereneläviä bongaillen. Ja vau, minkä värisiä kaloja ja meritähtiä siellä olikaan! Näin jopa mustekalan ja delfiinejä hyppimässä veneemme vieressä.




Perjantai-lauantain välisenä yönä tuota nautintoa täytyi vähän haeskella, sillä mahatauti iski ja yöllä nousi kuume 38,6 asteeseen. Ei naurattanut. Lauantain makailin vain sängyssäni ja toivoin toipuvani, sillä kenialainen sairaala ei ajatuksena houkuttanut ja melko helposti täällä kuskataan mzungu sairaalaan. Toivoin myös toipuvani, jotta maanantaiaamuna olisin valmis safarille. Ja olinhan mie! 



Safarille lähdettiin taas turreporukalla. Tällä kertaa pelkkää saksaa puhuvia. Sain siis olla melko omissa oloissani. Safari oli huippu kokemus kyllä. Norsuja, kiraffeja, seeproja, monenlaisia antilooppeja, mangusteja, apinoita, erilaisia isoja lintuja, pahkasikoja, puhveleita ja jopa kaksi leijonaa! SIIS VAUUU! Ja ihan villinä siellä luonnossa eikä missään aitauksessa! Yötä oltiin hotellissa, jonka ravintolan terassilta myös bongailin Tuskeriani maistellessa norsujen iltakävelyä. Päässä soi Ultra Bran Savanni nukahtaa. Tällä reissulla nautin todella joka hetkestä. Ja olin jopa hieman liikuttunut ja jouduin taputtamaan itseäni olalle, hyvä Ansku, vähänks oon ylpee, että oon uskaltanu lähtee tälle matkalle tuntemattomaan yksin. Tarkoitan tällä koko reissua Keniaan, en pelkästään safaria. 

       

perjantai 17. marraskuuta 2017

Arkea Ukundassa

Ehkä teitä hieman kiinnostaa, millaista arki täällä on. Valotan asiaa hieman. Itse en ole kokenut mitään suuren suurta kulttuurishokkia, sillä olin valmiiksi jo asennoitunut ottamaan vastaan avoimesti kaikki mitä tulee. Tiesin myös jo entuudestaan jotain, joten esimerkiksi vessanpönttönä reikä lattiassa, ei järkyttänyt minua :D Vessa itseasiassa on ihan kiva. Reiän voi myös jopa vetää ja paperiakin löytyy, joten ei mitään ongelmaa. Vessassa, niin kuin ei suihkussakaan kuitenkaan ole valoa, joten siellä on käytävä otsalampun valossa. Yritän olla suihkussa mahdollisimman nopea, sillä vesi on kylmää sekä ovessa ei ole lukkoa, joten en halua tulla yllätetyksi nakuna. Vessassa sentään on lukko, luojan kiitos!
Täällä tarvitaan avoin asenne ja joustavuutta. Aikakäsitys oli se, mitä hieman jännitin tänne tullessani. Miten jaksan ja kestän tätä hidasta elämää. Noh, välillä en meinaa jaksaakaan. Turhauttaa, kun en tiedä ollaanko nyt lähdössä niin kuin oli puhetta ja koska ja voitaisko jo mennä…? Eräs päivä oltiin menossa jonnekin kirkon juhlaan, jonka piti alkaa kahdelta. Oltiin puhuttu, että ollaan siellä siis silloin. Varttia vaille ihmettelin, kun ruoka oli vielä tulilla ja kukaan ei tehnyt elettäkään lähdön eteen. Mutta hei, pole pole! Lopulta oltiin paikalla puoli 4 eikä oltu edes myöhässä! 

Pidän mökkeilystä ja telttailusta ja voisinkin verrata tätä asumista täällä mökkeilyyn. Kaikki ei aina toimi, joten ”äärioloihin” täytyy vain asennoitua oikein pärjätäkseen. Mutta kyllä täällä selvitään. Esimerkiksi siivouskäsitys on hieman toinen. Paikat kyllä pidetään hyvinkin siisteinä ja esimerkiksi lattia saatetaan pestä 10 kertaa päivässä. En kuitenkaan ole lainkaan vakuuttunut hygieenisyydestä. Astiat pestään samalla sienellä, jolla on pesty vihannekset, pöydät pyyhitään rievulla, jolla on saatettu pyyhkäistä lattiaa, tiskejä ei kuivata vaan ne pinotaan hyllylle märkinä päällekäin jne. 

Ruoka on ollut hyvää, mutta alkaa hieman toistaa itseään. Pääasiassa joka päivä syödään joko ugalia, chapatia, riisiä, papuja tai spagettia jonkin kastikkeen/lisukkeen kanssa. Yleensä paistettuja kasviksia ja joskus jopa lihan kanssa. Liha on parhaimmillaan oikein hyvää, mutta välillä yököttää, sillä lihakimpale leikataan kaikkine ”roippeineen” ja luineen pataan. Syödessä täytyy olla varovainen, ettei riko hampaitaan luun siruihin. Usein myös pyörittelen lihaa suussani, koska se on purkkaa jota vain en saa alas. Viime viikolla saimme kioskista tomaatteja ostaessamme kaupanpäällisiksi kissan, jolle piilottelen noita pureskeltuja lihapaloja :D Sormillakin olen jo oppinut syömään aika kiitettävästi, mutta välillä saan syödä lusikalla. 

Asia mikä tökkii pahasti, on tällaiselle himokierrättäjälle roskien heittäminen kaduille, rannoille, minne tahansa maahan. Olin laittamassa rannalla banaaninkuoria laukkuuni, koska missään en nähnyt roskista (niin kuin en näe täällä juuri missään), kun perheen äiti otti kuoret ja heitti hiekalle. Hän oli kauhuissaan, että en kai aio kantaa niitä kotiin. Kotona ei ole roskista sisällä ollenkaan vaan roskat viedään ulos vihannessäkkiin, tosin paljon näkyy ”tipahtaneen” myös säkin viereenkin. Ylipäätään koko kylä on tosi roskainen, joka häiritsee kauheasti. Yksi päivä keräilin roskia pihalla omaksi huvikseni, kun ei muutakaan tekemistä tuntunut olevan. Lopulta poltimme roskat. 

On hassua, että täällä roskaa on näin paljon, sillä Nairobi näytti melko puhtaalta. Asiaan lienee vaikuttavan se, että Keniassa on mahdollista saada sakot roskaamisesta ja varsinkin Nairobissa asiaa valvotaan tarkkaan. Sakko on suuri, kuulemma n. miljoona Kenian shillinkiä eli semmoset satatuhatta euroa. Jos et maksa sakkoa, voit joutua vankilaan n. 10 vuodeksi. Samat rangaistukset on julkisesta tupakoinnista ja muovikassien käytöstä. Kenia on kieltänyt muovikassien käytön lailla muovijätteen vähentämiseksi. Aika mahtava juttu!
Eräs hämmentävä asia täällä on myös hammastikkujen käyttö. Hammastikkua pyöritellään suussa ihan huvin vuoksi ja samalla tikulla voidaan tökkiä hiuksia, varpaankynsien alta hiekkaa tai puhdistaa korvia. Ja taas suuhun. Sen jälkeen, kun roskista ei ole, heitetään lattialle. Kyllä se sietä aikanaan siivotaan. 

Että tämmöistä elämää minä täällä vietän.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Paratiisi ja sen kääntöpuoli



Eilen aloitimme sunnuntain kirkonmenoilla, toki sunnuntaimessu kuuluu asiaan ja joka viikko tottakai. En kuulu kirkkoon, mutta täällä en ole sitä uskaltanut sanoa, sillä uskonnollisuus on iso juttu enkä halua millään tavalla loukata. Tai aiheuttaa hämmennystä. Joka päiväiset ruoka- ja iltarukoukset ihan menettelee, sitä on ihan hauska kuunnella ja seurata kun swahiliksi rukoillaan 😊 Harmikseni kävimme eilen ihan ”tavallisessa” messussa, joka oli pääosin englanniksi ja melko suomalaisille tutulla kaavalla. Oli sentään pientä afrikkalaista lisämaustetta bongo(?)rummusta. 


Aamukirkon jälkeen lähdimme rannalle. Matkalla rannalla poikkesimme erään rescuetytön kotona. Se oli kyllä tunteita herättävä käynti. Koti oli yksi huone, jossa asui isä, äiti ja 5 lasta. Patjoja oli kaksi ja huone oli ehkä 10 neliön kokoinen. Huoneessa ei ollut juuri muuta kuin patjat lattialla. ”Keittiö” oli ulkona, toinen ”rakennus”, jossa oli pelkät seinät ja kokkaukseen nuotio. Vesi haettiin läheisestä kaivosta. Ja tällaista elämää on täällä valitettavan paljon. On hienoa, että tuon perheen tyttö on päässyt St. Michaelsiin, jossa on kunnon sängyt ja mahdollisuus ponnistaa eteenpäin elämässä. 

Kylästelemässä. Puitteet eivät olleet ihan niin kunnossa kuin toivoa voisi :/
Vastapainoa tälle käynnille toi päivä rannalla. Täydellinen paratiisiranta! Niin valkoista hiekkaa en ole ennen nähnyt. Hieman meinasi mennä pata jumiin lilluskellessani vedessä, kun paikalliset pojat kiinnostuivat liiaksikin uivasta mzungusta. Kaikki olisivat halunneet uida mzungun kanssa ja huutelua ja seuraamista riitti. ÄRSYTTÄVÄÄ! 

Iltapalaksi tulossa chapatia
Tänään on satanut vettä melkein koko päivän, joka ei ole haitannutkaan, sillä olen saanut parannella kipeää palanutta nahkaani poissa auringosta :D Enhän siihen pystyisi, jos ulkona paistaisi aurinko. Kaikki säteet otetaan, mitkä saahaan! Tänään ollaan tyttöjen kanssa keskitytty matematiikan opiskeluun. Tein tytöille laskutehtäviä ratkottaviksi. Ompa muuten hyviä ja nopeita laskemaan! En ees tiijä millä tekniikalla laskevat niin vaikeita ja isoja laskutoimituksia. Itse tarkistan tietysti laskimella :’D