Alun tunnelmia

Huh, mistäs aloittais. No sillä ensinnäkin, että perillä ollaan ja matka sujui turvallisesti! Kova väsymys painoi kyllä perille päästyä, sillä aloitin perjantaiaamun klo 2.30 herätyksellä ja lentokentälle matkustamisella. Siitä lento Pariisin ja Amsterdamin kautta Nairobiin ja perillä olin 6.40 paikallista aikaa. Nyt reilu vuorokausi Keniassa ja oon ehtinyt nähä vaikka ja mitä! Matkustuksen jälkeisen parin tunnin unien jälkeen suoraan CIVS vapaaehtoisjärjestön toimistolle, jossa oli myös muita vapaaehtoisia kuuntelemassa tervetuloinfoa. Tapasin täällä myös kaksi muuta suomalaista, joiden kanssa olenkin jo etukäteen ollut yhteyksissä. Ja nyt kohtaamme täällä vieraalla maaperällä ensimmäisen kerran, hauskaa! 😊

Kävimme kaupunkikierroksella tutustumassa Nairobiin, ja matatumatka Buruburusta keskustaan oli kokemus, jolloin täytyi hieraista silmiä muutaman kerran tajutakseen, että totta tämä kaikki on. Matatu on pikkubussi, joka on kätevä kulkuneuvo, koska niitä liikkuu paljon ja kyyti on ainakin näin suomalaisen mieleen, n. 6 kilometrin matka maksoi 50 shillinkiä eli noin 50 senttiä. Matatu itsessään oli jo kokemus, sillä bussit ovat melkoisia bilebusseja. Musiikki soi niin kovaa, että tärykalvot saa kyytiä ja musiikkivideot pyörii penkkien yläpuolella olevissa telkkareissa. Porukkaa hyppii pois kyydistä ja kyytiin jopa vähän vauhdistakin ja sisäänheittäjä roikkuu avoimessa oviaukossa bussin ajellessa kovin turvallisen (NOOT) tuntuisessa liikenteessä. Joo, se liikenne. On. Melkoinen. Kokemus. Suomalainen voisi sanoa, että ainoa liikennesääntö on se, että mennään siitä mistä mahtuu. Hurjaa hommaa enkä mistään hinnasta lähtisi ite rattiin! Matatumatkalla näin sellaisia asioita, jollaiseksi Afrikan olen kuvitellutkin. Kojuja, joissa myydään ihan kaikkea: kravateista rintsikoihin, hedelmistä kenkiin ja sohvista talvitakkeihin. Kaupustelijoita liikkuu myös liikenteen seassa yrittäen myydä ruuhkassa auton ikkunasta mitä erikoisempia tavaroita. Ihmiset myös oikeasti kantaa päänsä päällä asioita. Näin eräänkin naisen, joka kantoi kolmea pientä matkalaukkua päänsä päällä!! 

Pitkän päivän jälkeen nukutti kyllä mukavasti vaikkakin heräsin yöllä kahdelta kukon kiekumiseen ja välillä koiran haukuntaan. Asun tällä hetkellä väliaikaisessa host perheessä yhdessä ranskalaisen vapaaehtoisen kanssa. Tiistaina siirryn täältä omaan projektiini rannikolle, jonne kestää bussilla reilut 8 tuntia. 

Tämä päivä meni eläimellisesti, kun kävimme yhdessä kolmen muun vapaaehtoisen kanssa katsomassa elefantteja puistossa, jossa hoidetaan orvoksi jääneitä norsuvauvoja ja sen jälkeen kiraffipuistossa. Näkyipä reissullamme myös mm. villisikoja ja apinoita. 

 

Paluumatkalla kun olimme jo takaisin Buruburussa ja hypätty ulos taksista, alkoi rankkasade muuten niin lämpimän päivän päätteeksi. Lämpimästä päivästä muistuttelee tällä hetkellä palanut niska ja hohkaavat posket :S (mikä aurinkorasva?)

Sori vaan siitä, että tämä on nyt tämmöistä epäloogista ajatustenvirtaa.