Joulunvietto Keniassa

Tämä joulu olikin hieman erilainen kuin yleensä. Joulufiilistä odottelin viimeiseen saakka, mutta ihan samanlaista fiilistä ei missään vaiheessa luonnollisesti tullut. Aatosta 7 tuntia vietettiin kirkossa, aamulla kolme tuntia ja illalla rapiat neljä. Joulupäivänä sitten juhlittiin. Koko päivän riitti touhua ja tohinaa, kun kokkaus aloitettiin hyvissä ajoin. Lapset toivoivat kanaa ja ranskalaisia, mutta kun kanaa ei saatukaan, kokkailtiin ranskalaisten lisukkeeksi lehmän vatsalaukkua (!!) ja kalaa. Tyydyin kalaan. Odotin innolla yhteistä jouluateriaa, jota niin kovasti valmisteltiin, mutta se oli hyvin nopeasti ohi eikä siihen liittynyt mitään erityisiä jouluperinteitä tai muodollisuuksia. Paitsi joululimut jokaiselle. Oikein kunnon Coca-cola lasipullosta, ai että!

Joulukirkko

 

Ihaninta päivässä oli nähdä lasten innostus, kun kaivoin esiin tuliaiset, tonttulakit ja ison pehmoporon, joista saan kiittää suuresti rovaniemeläistä yritystä Santaparkia. (Kyllä, tämä on mainos ja mielelläni mainostankin! 😊 ) Tonttulakit löysivät omistajansa perheestämme, päiväkotilapsista, rescuetytöistä ja jäi muutama jaettavaksi myös naapuruston lapsille. Pehmoporo oli suuri ihmetys. Sitä kutsuttiin koiraksi, kun ei oikein tiedetty, että mikähän otus tuo on olevinaan. 

Illalla pistettiin omalla joukolla tanssiksi olohuoneessa, jouluvalojen loisteessa. Joululevymme oli rikki, joten kuunneltiin repeatilla Jinge bellsiä, ehkä kymmenen kertaa ennen kuin se alkoi ottaa mamaa päähän ja vaihdettiin afrikkalaisiin discohitteihin. 

Joulumuori

Jouluterveiset kuumuudesta

Tämä kuumuus on jännä juttu täällä. Ite oon koko ajan hiestä märkä ja mahdollisimman pienissä vaatteissa. Paikalliset kuitenkin pukeutuu tiukkoihin farkkuihin, villapaitoihin ja eilen jopa näin miehen toppatakissa. Rannalle meidän perheen pienimmälle puettiin villapaita ja villahousut, koska onhan rannalla kylmä ja tuulista...

Eräs päivä siirryin pihalle aurinkoon lukemaan kirjaa. Istuskelin siinä pyyhkeen päällä täydellisessä lämmössä ja alkoipa mieleni tehdä kylmää olutta. Tai edes lasillista vettä. Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut lähteä sisältä hakemaan. Hetken päästä meidän tyttö kiikuttikin minulle lasia. Piimää… 

Joulufiilistä ei ole tullut ollenkaan. Telkkarista tulee joulumusiikkia ja jopa Colapukki -mainos, mutta kovasta yrityksestä (Raskasta joulua -kuuntelua ja muiden jouluisien Instakuvien selailua) huolimatta, joulufiilis on hukassa. Eilen tehtiin joulusiivousta ja laitettiin punainen ja vihreä jouluvalo katon rajaan. Nyt on myös päheet speakerit, joten melua riittää. Mama kun oli sitä mieltä, että jouluna talon pitää olla kuin disco. Melua ja valoja! Että terve vaan rauhallinen joulu.

Jouluvalot

Hyvää joulua!

Pole polee

Oonkin tästä pole pole -lifestylesta jo maininnutkin, mutta tässä vielä otteita elävästä elämästä.

Eräs päivä nainen lapsensa kanssa tuli kysymään, onko mama kotona. No ei ollut. Ei se mitään, hän voi odottaa. No odotti siinä ulkona neljä vuotiaan kanssa noin 7 tuntia. Tää oli semmonen lapsendumppausreissu eli tuo tyttö jäi meille asumaan ainakin toistaiseksi…?

Yhtenä päivänä soitettiin ”luotto”tuk-tuk-kuskillemme, että tulee hakemaan meitä. Hän sanoi, että pääsee tulemaan ”after one hour”. Oli siinä oikeassa, sillä tuli kolmen ja puolen tunnin ja yhden muistutussoiton päästä. 

Mama aina välillä lähtee käymään jossain ja sanoo palaavansa ”right now”. Eilen otin aikaa, paljonko tuo right now about on. Eilen se oli vajaa tunti. Tuo right now on myös monesti lähtiessä aikamääre, jota käytetään. Itehän oon valmiina lähtöön aina right now, mutta joudun aina odottelemaan muita. 

Kirkon tilaisuuksiin tai häihin mennessämme olemme aina olleet muka vähän myöhässä. Loppujen lopuksi kuitenkin on jouduttu odottelemaan tilaisuuden alkua tunnin verran. 

Että pole pole vaan.