Sanoi moni, kun tänne lähdin. Viime torstaina todella
nautinkin, kun lähdin turrejoukolla Shimonille snorklaamaan. Tuli melko
kotoinen olo hengaillessani latvialaisen perheen kanssa, jossa isä ja poika
aloittivat paikallisen oluen, Tuskerin, maistelemisen jo ennen kuin vene oli
irtautunut laiturista. Oli kokonainen iso kylmälaukku matkassa, joten ilolientä
ja ääntä riitti koko matkan. Mutta mahtava reissu oli! Koko päivä turkoosissa
meressä uiden, päivää paistatellen ja erilaisia mereneläviä bongaillen. Ja vau,
minkä värisiä kaloja ja meritähtiä siellä olikaan! Näin jopa mustekalan ja
delfiinejä hyppimässä veneemme vieressä.
Perjantai-lauantain välisenä yönä tuota nautintoa täytyi
vähän haeskella, sillä mahatauti iski ja yöllä nousi kuume 38,6 asteeseen. Ei
naurattanut. Lauantain makailin vain sängyssäni ja toivoin toipuvani, sillä
kenialainen sairaala ei ajatuksena houkuttanut ja melko helposti täällä kuskataan
mzungu sairaalaan. Toivoin myös toipuvani, jotta maanantaiaamuna olisin valmis
safarille. Ja olinhan mie!
Safarille lähdettiin taas turreporukalla. Tällä kertaa
pelkkää saksaa puhuvia. Sain siis olla melko omissa oloissani. Safari oli
huippu kokemus kyllä. Norsuja, kiraffeja, seeproja, monenlaisia antilooppeja,
mangusteja, apinoita, erilaisia isoja lintuja, pahkasikoja, puhveleita ja jopa
kaksi leijonaa! SIIS VAUUU! Ja ihan villinä siellä luonnossa eikä missään
aitauksessa! Yötä oltiin hotellissa, jonka ravintolan terassilta myös bongailin
Tuskeriani maistellessa norsujen iltakävelyä. Päässä soi Ultra Bran Savanni
nukahtaa. Tällä reissulla nautin todella joka hetkestä. Ja olin jopa hieman
liikuttunut ja jouduin taputtamaan itseäni olalle, hyvä Ansku, vähänks oon
ylpee, että oon uskaltanu lähtee tälle matkalle tuntemattomaan yksin. Tarkoitan
tällä koko reissua Keniaan, en pelkästään safaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti