Arkea Ukundassa

Ehkä teitä hieman kiinnostaa, millaista arki täällä on. Valotan asiaa hieman. Itse en ole kokenut mitään suuren suurta kulttuurishokkia, sillä olin valmiiksi jo asennoitunut ottamaan vastaan avoimesti kaikki mitä tulee. Tiesin myös jo entuudestaan jotain, joten esimerkiksi vessanpönttönä reikä lattiassa, ei järkyttänyt minua :D Vessa itseasiassa on ihan kiva. Reiän voi myös jopa vetää ja paperiakin löytyy, joten ei mitään ongelmaa. Vessassa, niin kuin ei suihkussakaan kuitenkaan ole valoa, joten siellä on käytävä otsalampun valossa. Yritän olla suihkussa mahdollisimman nopea, sillä vesi on kylmää sekä ovessa ei ole lukkoa, joten en halua tulla yllätetyksi nakuna. Vessassa sentään on lukko, luojan kiitos!

Täällä tarvitaan avoin asenne ja joustavuutta. Aikakäsitys oli se, mitä hieman jännitin tänne tullessani. Miten jaksan ja kestän tätä hidasta elämää. Noh, välillä en meinaa jaksaakaan. Turhauttaa, kun en tiedä ollaanko nyt lähdössä niin kuin oli puhetta ja koska ja voitaisko jo mennä…? Eräs päivä oltiin menossa jonnekin kirkon juhlaan, jonka piti alkaa kahdelta. Oltiin puhuttu, että ollaan siellä siis silloin. Varttia vaille ihmettelin, kun ruoka oli vielä tulilla ja kukaan ei tehnyt elettäkään lähdön eteen. Mutta hei, pole pole! Lopulta oltiin paikalla puoli 4 eikä oltu edes myöhässä! 

Pidän mökkeilystä ja telttailusta ja voisinkin verrata tätä asumista täällä mökkeilyyn. Kaikki ei aina toimi, joten ”äärioloihin” täytyy vain asennoitua oikein pärjätäkseen. Mutta kyllä täällä selvitään. Esimerkiksi siivouskäsitys on hieman toinen. Paikat kyllä pidetään hyvinkin siisteinä ja esimerkiksi lattia saatetaan pestä 10 kertaa päivässä. En kuitenkaan ole lainkaan vakuuttunut hygieenisyydestä. Astiat pestään samalla sienellä, jolla on pesty vihannekset, pöydät pyyhitään rievulla, jolla on saatettu pyyhkäistä lattiaa, tiskejä ei kuivata vaan ne pinotaan hyllylle märkinä päällekäin jne. 

Ruoka on ollut hyvää, mutta alkaa hieman toistaa itseään. Pääasiassa joka päivä syödään joko ugalia, chapatia, riisiä, papuja tai spagettia jonkin kastikkeen/lisukkeen kanssa. Yleensä paistettuja kasviksia ja joskus jopa lihan kanssa. Liha on parhaimmillaan oikein hyvää, mutta välillä yököttää, sillä lihakimpale leikataan kaikkine ”roippeineen” ja luineen pataan. Syödessä täytyy olla varovainen, ettei riko hampaitaan luun siruihin. Usein myös pyörittelen lihaa suussani, koska se on purkkaa jota vain en saa alas. Viime viikolla saimme kioskista tomaatteja ostaessamme kaupanpäällisiksi kissan, jolle piilottelen noita pureskeltuja lihapaloja :D Sormillakin olen jo oppinut syömään aika kiitettävästi, mutta välillä saan syödä lusikalla. 

Asia mikä tökkii pahasti, on tällaiselle himokierrättäjälle roskien heittäminen kaduille, rannoille, minne tahansa maahan. Olin laittamassa rannalla banaaninkuoria laukkuuni, koska missään en nähnyt roskista (niin kuin en näe täällä juuri missään), kun perheen äiti otti kuoret ja heitti hiekalle. Hän oli kauhuissaan, että en kai aio kantaa niitä kotiin. Kotona ei ole roskista sisällä ollenkaan vaan roskat viedään ulos vihannessäkkiin, tosin paljon näkyy ”tipahtaneen” myös säkin viereenkin. Ylipäätään koko kylä on tosi roskainen, joka häiritsee kauheasti. Yksi päivä keräilin roskia pihalla omaksi huvikseni, kun ei muutakaan tekemistä tuntunut olevan. Lopulta poltimme roskat. 

On hassua, että täällä roskaa on näin paljon, sillä Nairobi näytti melko puhtaalta. Asiaan lienee vaikuttavan se, että Keniassa on mahdollista saada sakot roskaamisesta ja varsinkin Nairobissa asiaa valvotaan tarkkaan. Sakko on suuri, kuulemma n. miljoona Kenian shillinkiä eli semmoset satatuhatta euroa. Jos et maksa sakkoa, voit joutua vankilaan n. 10 vuodeksi. Samat rangaistukset on julkisesta tupakoinnista ja muovikassien käytöstä. Kenia on kieltänyt muovikassien käytön lailla muovijätteen vähentämiseksi. Aika mahtava juttu!

Eräs hämmentävä asia täällä on myös hammastikkujen käyttö. Hammastikkua pyöritellään suussa ihan huvin vuoksi ja samalla tikulla voidaan tökkiä hiuksia, varpaankynsien alta hiekkaa tai puhdistaa korvia. Ja taas suuhun. Sen jälkeen, kun roskista ei ole, heitetään lattialle. Kyllä se sietä aikanaan siivotaan. 

Että tämmöistä elämää minä täällä vietän.