Tämä joulu olikin hieman erilainen kuin yleensä. Joulufiilistä
odottelin viimeiseen saakka, mutta ihan samanlaista fiilistä ei missään vaiheessa
luonnollisesti tullut. Aatosta 7 tuntia vietettiin kirkossa, aamulla kolme
tuntia ja illalla rapiat neljä. Joulupäivänä sitten juhlittiin. Koko päivän
riitti touhua ja tohinaa, kun kokkaus aloitettiin hyvissä ajoin. Lapset
toivoivat kanaa ja ranskalaisia, mutta kun kanaa ei saatukaan, kokkailtiin
ranskalaisten lisukkeeksi lehmän vatsalaukkua (!!) ja kalaa. Tyydyin kalaan. Odotin
innolla yhteistä jouluateriaa, jota niin kovasti valmisteltiin, mutta se oli
hyvin nopeasti ohi eikä siihen liittynyt mitään erityisiä jouluperinteitä tai
muodollisuuksia. Paitsi joululimut jokaiselle. Oikein kunnon Coca-cola
lasipullosta, ai että!
 |
| Joulukirkko |
Ihaninta päivässä oli nähdä lasten innostus, kun kaivoin
esiin tuliaiset, tonttulakit ja ison pehmoporon, joista saan kiittää suuresti
rovaniemeläistä yritystä Santaparkia. (Kyllä, tämä on mainos ja mielelläni
mainostankin! 😊 ) Tonttulakit löysivät omistajansa
perheestämme, päiväkotilapsista, rescuetytöistä ja jäi muutama jaettavaksi myös
naapuruston lapsille. Pehmoporo oli suuri ihmetys. Sitä kutsuttiin koiraksi,
kun ei oikein tiedetty, että mikähän otus tuo on olevinaan.
Illalla pistettiin omalla joukolla tanssiksi olohuoneessa,
jouluvalojen loisteessa. Joululevymme oli rikki, joten kuunneltiin repeatilla
Jinge bellsiä, ehkä kymmenen kertaa ennen kuin se alkoi ottaa mamaa päähän ja
vaihdettiin afrikkalaisiin discohitteihin.
 |
| Joulumuori |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti