Itsenäisyyspäivät

Suomen itsenäisyyspäivää vietettiin St. Michaelsissa mukavissa tunnelmissa. Olin suunnitellut kokkaavani suomiruokaa ja alun perin ajattelin tehdä makaronilaatikon, koska sitä vähän jo kaipailenkin! Suunnitelmia mutkisti kuitenkin laatikon paisto ja paistoaika, koska käytössä on kaasu-uuni, joka olisi imaissut melkoisesti kaasua. Nopea suunnitelmamuutos ja lainasin vähän rakkaasta naapuristamme Ruotsista, ja teimme lihapullia ja pottumuusia. Jälkiruuaksi lättyjä ja mansikkahilloa. Myös naapureille tarjoiltiin ja kaikkia nauratti syödessä tätä mzunguruokaa. Kaikki kuitenkin pyhästi vakuuttivat tykkäävänsä, vaikka lupasin olla suuttumatta, vaikkei jollekin uppoaisi. Ite toki nautin ihan täysillä, kun pitkästä aikaa sain muutakin ugalia ja riisiä. 

Toin tuliaisiksi Tatun ja Patun This is Finland -kirjan, kaksi isompaa Suomen lippua ja pienempiä Suomen lippu -cocktailtikkuja, joita työnneltiin hiuksiin koristeiksi. Sonnustauduimme myös siniseen huulipunaan.  Kuuntelimme Maamme -laulua ja Agentsia ja opetin lapsille letkajenkkaa. Mitä mainioin päivä!

Apukokki Cecilia

 

Onnea Suomi 100!

12.12. puolestaan oli aika juhlia Kenian itsenäisyyspäivää. Odotin innolla millaiset kekkerit on luvassa. Valitettavasti istuin KOKO PÄIVÄN (!!!!!!!) messussa ja kirkon pihamaan hallissa kuuntelemassa swahilinkielistä keskustelua, joka ilmeisesti liittyi jotenkin siihen, miten voidaan estää ja mitä voidaan tehdä, jotta miehet eivät sekaannu nuoriin tyttöihin….? Aihe jäi hyvin epäselväksi, mutta kovasti nostatti keskustelua ja mikrofoni kiersi noin 60 päisen yleisön joukossa. Mitenkään en nähnyt koko päivänä sitä, että on itsenäisyyspäivä. Mitä raivostuttavin päivä!