"Positiivinen rasismi"

Kaikki haluavat hetkensä mzungun kanssa. Se on välillä melko kuluttavaa, kun hetkeäkään ei voi olla rauhassa tai poissa ”valokeilasta”. Rannalla istuessani kirja kädessä tai napit korvissa, tulee siihen silti aina joku tekemään tuttavuutta. Kohteliaasti yritän karkottaa nämä tungeksijat, mutta aina on joku, joka luulee esittäväni vaikeasti tavoiteltavaa ja se on kuin bensaa liekkeihin ja enemmän yritystä kehiin. Täytyy välillä jopa hermostua ja sanoa kovemmin. Kerran yksi humalassa oleva isä ei halunnut uskoa, että en halua leikkiä hänen poikansa kanssa. Vaihdoin paikkaani kertaalleen, istuin pitkät ajat kuunnellen musiikkia napit korvissa ja silti mies seisoo vieressäni öristen jotain. Lopulta, kun en antanut hänelle huomiota, hän tuli lähemmäs ja jouduin kunnolla hermostumaan. Avukseni sain paikallisia poikia, jotka tulivat pelastamaan mzungun pahan humalaisen piinauksesta. Meinaa nostattaa verenpainetta välillä tämä rannalla löhöily. 

Vaikka huomio, jota täällä herätän, on pääosin tavallaan ihan positiivista, tuntuu se epämiellyttävältä. Kaikki haluavat tulla juttelemaan, sinua kohdellaan erityisen hyvin ja minne menetkin, kuulet huutelua: jambo mzungu, beautiful mzungu, i love you, blaablaablaa… Ymmärrän taas paremmin, kuinka perseestä rasismi on, sillä tunnen olevani jonkinlaisen ”positiivisen rasismin” kohteena ja jo sekin ottaa päähän näin kuuden viikon jälkeen. Entä sitten rasismi Suomessa. Mietitäänpä, miten meillä kohdellaan esimerkiksi tummaihoisia tai maahanmuuttajia. Väitän, että suhtautuminen ei ole aivan näin suopeaa, kuin tämä kokemani rasismi täällä. Jokaisen perhanan persun ja muutenki pikkusen tynnyrissä kasvaneen pitäis tulla tänne kuukaudeksi niin saisi ees pikkusen esimakua siitä, mitä se silmätikkuna oleminen on ja miltä se tuntuu. 

On siinä myös puolensa. Erityiskohtelu on joskus ihan kivaa. Pari viikkoa sitten oltiin taas jossain kirkon juhlassa. Minut tultiin hakemaan erityisvieraana kirkonmiesten pöytään syömään. Siinä sitten heitettiin läppää yhden hassun hauskan pastorin kanssa. Hänen mielestään voisin ottaa yhden heistä aviomiehekseen. Sanoin, että minulla on jo avomies Suomessa. Se ei kuulemma haittaa, sillä täytyyhän minulla olla myös poikaystävä Keniassa. Istuimme mangopuun alla ja yhtäkkiä viereeni tipahti mango. Pastori naureskeli, että saatan joutua lähtemään kotiin ilman päätä :D

Eilen häiden jatkopippaloissa minut esiteltiin erityisvieraana Suomesta. DJ halusi soittaa jotain suomalaista musiikkia ja noin tunnin kolme miestä yritti saada soimaan haluamaani kappaletta. Lopulta onnistui ja pääsimme keinumaan Antti Tuiskun tahtiin. Vierasjoukko oli innoissaan! Minä eritoten!